Statement

Metodina hitaus

Uusia töitä syntyy hitaasti, koska uuden oppiminen on aina osa prosessia. En vielä toistaiseksi ole toistanut samaa tekniikkaa kahdesti sen yli kymmenen vuoden aikana, jonka olen tehnyt taidetta – eteenpäin meneminen vaikuttaa olevan työskentelyni ydin. Haluan haastaa itseni ja löytää aina parempia tapoja ilmaista ajatukseni.

Uuden omaksuminen tekee prosessista raskaamman, kun aikaa kuluu produktiivisen ajan lisäksi etsimiseen, omaksumiseen, kokeilemiseen ja tutkimiseen. Prosessissa syntyy erilaisia testikappaleita, jotka voivat päätyä lopputulokseen, tai kadota bittiavaruuteen tai digitaaliseen pöytälaatikkoon. Toisaalta en tee mitään harkitsematonta tai turhaa, vaan kaikella on fokus ja päämäärä. Jokainen välinevalinta on etukäteen perusteltu, tuotannollinen ratkaisu harkittu. 

Työtapani ja teosteni verkkaisuus ovat harkittuja vastavetoja huomiotaloudelle. En halua kilpailla katsojan huomiosta koko maailman kuvavirtaa, mediatulvaa ja taiteen paljoutta vastaan olemalla vieläkin räväkämpi, värikkäämpi, nopeampi tai äänekkäämpi. Sen sijaan haluan laajentaa skaalaa toiseen suuntaan ja jättää paljon tilaa katsojan omalle olemiselle, kokemiselle ja tuntemiselle. 

Kieltäydyn viihdyttämästä.

Ääni ja kuva

Valokuvan ja videokuvan dokumentaarisuus kohtaa 3D-mallinnetun keinotekoisuuden muodostaen riitasoinnun, konfliktin teoksen sisäisessä logiikassa. Tekniikkani on saanut inspiraationsa kuvanveiston perinteen assemblage-työskentelystä, jossa tarkoituksellisesti kootaan yhteen ristiriitaisiakin materiaaleja ja teosten kieli syntyy nimenomaan valittujen asioiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Digitaalisuus on valinta, jolla on harkittu painoarvo.

Taustaltani olen kuvanveistäjä ja se näkyy videoteoksissani tunnusomaisesti niin, että lähestyn kuvia kuin kaksiulotteisen veistoksen materiaalina. Kaipasin veistotyöskentelyssäni liikettä, tempoa ja ajallisen ulottuvuuden mahdollisuutta. Käytin ääntä joko yksittäisessä teoksessa tai osana näyttelyä ääniteoksena, joka on suunniteltu kuulumaan koko tilassa, luoden yhtenäistä tunnelmaa myös kokonaisuudelle. Nykyisessä työskentelytavassani äänimaailma on edelleen tärkeä osa kokonaisuutta.

Teemat

Olen jo kymmenen vuotta sitten hengittänyt digitaalisen posthumanismin teoriat niin syvälle sisääni, että en pitkään aikaan huomannut tätä jatkuvaa pohjavirettä teoksissani. Nyt siirryttyäni digitaalisille alustoille asiat tuntuvat loksahtavan kohdalleen, ja olen vihdoin sen asian äärellä, joka minua on aina eniten kiinnostanut. Se, miten paljon digitaalisuus on jo muuttanut eletyn todellisuutemme kokemusta, on kiinnostavaa. Viime vuosien luonto-teema on jollain tavalla tuonut tämän esiin erityisen selvästi, kun olen päätynyt rakentamaan keinotekoisia luontokokemuksia haastaen itsestäänselvää dokumentaarista kokemuksen toisintamista sellaisenaan.

BIO

Anni Saijonkivi on turkulainen monimediataiteilija joka on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun taideakatemiasta 2015 ja työskennellyt sittemmin pääasiassa videon ja äänen parissa.

Saijonkivi työstää taiteessaan orgaanisen ja keinotekoisen rajapintoja. Teoksissaan hän luo visuaalisaatioita abstrakteille käsitteille. Taiteen liikkeellepanevana voimana toimii kiinnotus ristiriitoihin, vastakkainasetteluihin ja ääripäihin. Näitä törmäyttämällä Saijonkivi pyrkii löytämään uusia tuntemattomia alueita, epävarmuuden vyöhykkeitä. 

Kuvanveistoa opiskellut taiteilija pyrkii teoksissaan luomaan aineettomia veistoksia jotka operoivat surrealistisen fantasian tasoilla. Viimeaikaisissa työskentelyn päälinjoissaan Anni Saijonkivi on työstänyt luontoteemaa luoden usein eräänlaista keinotekoista luontokokemusta, teknoluontoa.  Teokset luovat hypnoottisia visioita: objekteja, tiloja ja maisemia vailla selvää alkua, loppua tai narratiivia. Äänimaailma tukee kokonaisuutta, keinuttaen sommitelmaa rauhallisen seesteisyyden ja levottoman pohjavireen välillä.